”Helsinki, Marraskuu 2008, Noofembar
Anis F. ja Mekan tytöt
Näin on aina ollut ja näin tulee aina olla, isän ääni kuului jo rappuun saakka. Joskus koulusta kotiin palatessaan Anis istuskeli hetken aikaa portaikossa oven takana, riisui viimeisiä korujaan, tarkisti taskupeilistä huulet ja kuunteli samalla kotinsa ääniä. Kovaäänistä tauotonta puhetta, jota jotkut naapurit varmaan luulivat jatkuvaksi riitelyksi, ja myöhemmin televisio jatkuvasti päällä, rukouskutsuja, väenkokouksen pauhinaa ja uskonnollisten kanavien tunteellista puhetta, arabian kieltä.
Kerran rapussa istuessaan Anis kuuli uutispätkän alun: selostaja kuvaili kiihtyneesti kuinka Mekassa paloi koulu ja sieltä liekkejä ja savua pakoon sännänneiden tyttöjen päälle heitettiin säkkikangasta ja hiekkaa, minkä jälkeen tyttöjä piestiin ja kivitettiin, sillä he eivät olleet ehtineet palavasta talosta paetessaan laittaa burkhia päälleen, tai heidän huivinsa ja kaapunsa olivat syttyneet tuleen ja paljastivat heidän ihoaan liikaa. Inshaa’Allah, selostaja toisteli. Kuinka kauhistuttavaa käytöstä profeetan tyttäriltä!”
Parvekejumalat kertoo kahden Suomessa asuvan tytön tarinan islamin maailmassa. Toinen heistä on 15-vuotias Anis, joka elää muslimiperheessä. Hänen perheessään on todella tiukat säännöt, isä on selkeästi perheen pää, ja naisilla on vain vähän arvoa. Anis ihailee suomalaisia ja heidän kulttuuriaan, ja lähtee kapinoiden etsimään omanlaistaan elämää. Perhe ei pidä hänen käytöksestään ollenkaan. Aniksen matkaan suomalaistumisessa vaikuttavat suuresti hänen ystävänsä Wanda ja Wandan äiti.
Kirjassa kerrotaan myös parikymppisestä Alla-Zahrasta. Hän kääntyy islamin uskoon rauhan ja tasapainon toivossa. Hän perustaa suomalaisille nuorille ryhmän, joka auttaa palaamaan islamiin. Alla-Zahran ja Aniksen tarinat tuodaan lopulta ratkaisevasti yhteen.
Anis haluaisi olla tavallinen suomalainen teinityttö. Hänen unelmiaan ovat taistelu ilmastonmuutosta vastaan, se ihana Kuolleenmeren poika, flamencon tanssiminen ja Madonnan tapaaminen. Unelmat eivät kuitenkaan sovi hänen perheelleen, eivät ollenkaan. Heille idyllinen tytär olisi aina hiljaa, tekisi kotitöitä mukisematta ja rukoilisi. Perheen muut tytöt ovat kilttejä ja rauhallisia sekä uskonnollisia. Perheen pojilta mikä tahansa sallitaan. Siksi Anis jää koko perheen ja suvun silmätikuksi. Islamilainen maailma ja suomalainen unelma sekoittavat Aniksen päätä jatkuvasti, ja hän on tilanteestaan todella hämmentynyt.
Anis on fiksu, ja osaa käsitellä vanhempiaan. Saadakseen haluamansa hän tekee töitä sen eteen. Parveke kuvaa Anikselle muuta maailmaa ja rauhallisuutta, joita hän kaipaa.
Islamilaista elämäntapaa Anis ei halua noudattaa. Hän on mielestäni rohkea alkaessaan itse luoda elämäänsä erilaiseksi. Hän saa uusia, hyviä ystäviä, kuten Wandan.
Wanda on tyttö, jollaiseksi Anis haluaisi tulla. Hänen kanssaan Anis kokeilee kaikkea, mistä on ennen vaan unelmoinut. Wandan äiti ei ole ollut tyttärilleen mikään paras huoltaja, mutta Anista hän auttaa paljon. Anis vierailee Wandan äidin luona innokkaasti, ja kuuntelee hänen tarinoitaan innolla eletystä elämästä suuresti ihaillen.
Kirjan aikana Aniksen oppii tuntemaan todella hyvin. Kirja koskettaa, sillä se kuvaa kokeilunhaluisen tytön kasvua nuoreksi naiseksi, jolla on omat mielipiteet. Kun kirja loppuu, tulee melkein ikävä Anista!
Parvekejumalat herätti todella paljon ajatuksia. Suomessa asuvista muslimeista ei ole kirjoitettu paljon, siksi heidän elämästään oli kiinnostava lukea. Muslimien elämää maahanmuuttajina ei tavallinen suomalainen osaa kuvitellakaan. Kirjan tapahtumat herättivät vahvoja tunteita moneen suuntaan. On järkyttävää ymmärtää, kuinka joidenkin elämä voi olla niin erilaista kuin omani. Jotkut kohdat järkyttivät paljon, eniten naisten erittäin huono asema ja heihin kohdistunut väkivalta, joka koetaan täysin normaaliksi! Kirja auttaminen on merkittävässä osassa. Perhe yrittää auttaa Anista asettamalla rankat rajat, mutta loppujen lopuksi se ei olekaan hyvä asia. Auttaminen menee liian pitkälle, ja Aniksen loppu ei ole inhimillinen. Lisäksi Wanda ja hänen äitinsä auttavat Anista kasvamaan suomalaisen nuoren tavalla omaksi itsekseen ja toteuttamaan unelmiaan.
Pidin siitä kuinka kirjan monet tarinat yhdistyivät taidokkaasti. Islamin käsitteleminen eri näkökulmista toimi mielestäni hyvin. Kirja oli hieman hidastempoinen joissain kohdissa, mutta sen korvasi aihe sekä todella hyvä ja yllättävä loppu. Kieli ja kuvailu oli mielestäni kaunista, ja parvekejumalien ja aavikon tuulien käyttö kekseliästä.
Kirja avartaa suomalaisten kuvaa keskuudessamme elävistä muslimeista. Se saa myös arvostamaan monia asioita elämässämme.
