Todo sobre mi madre

http://www.youtube.com/watch?v=tkUMC5Jw8MA

Katsoin espanjalaisen Pedro Almodovarin elokuvan Kaikki äidistäni. Se kertoo Mandelasta, jonka poika kuolee auto-onnettomuudessa.  Poika ei ole koskaan tiennyt mitään isästään. Onnettomuuden jälkeen Mandela lähtee etsimään pojan isää, transvestiitti Lolaa, joka ei ole koskaan tiennyt poikansa olemassaolosta. Madridissa hän tapaa vanhoja ystäviään, hankkii asunnon ja saa työn näyttelijän apulaisena. Hän alkaa auttaa nunnaa, Rosea, joka on raskaana Mandelan ex-miehelle. Rose on HIV-positiivinen ja hänellä on vahva keskenmenon riski, joten työ on raskasta. Samalla Mandela yrittää päästä yli poikansa kuolemasta. Rose kuolee synnytykseen, ja Mandela ottaa tämän pojan hoitaakseen. Pojan isä, Mandelan ex-mies saapuu hautajaisiin ja kertoo olevansa kuolemaisillaan. Mandela kertoo hänen pojistaan.  Mandela lähtee takaisin Barcelonaan pienen pojan kanssa, koska Rosen vanhemmat suhtautuvat kriittisesti Lolaan.

Elokuva oli mielestäni todella mielenkiintoinen. Äitini suositteli sitä minulle, eivätkä odotukseni siitä olleet kovinkaan suuret. Elokuva vaikutti niin erilaiselta kuin elokuvat joita yleensä katson. Se ylitti kuitenkin odotukseni. Kaikki äidistäni käsitteli monenlaisia tärkeitä aiheita, kuten Aidsia ja transsukupuolisuutta. Sanani apu näkyi siinä myös selvästi.

Kaikki äidistäni on palkittu mm. parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla vuonna 1999, sekä seitsemällä Goyalla. Ohjaaja Pedro Almodovar on erittäin arvostettu elokuvaohjaaja, ja hänet on palkittu monilla arvostetuilla palkinnoilla, mm. elokuvan Puhu hänelle käsikirjoituksesta Oscarilla vuonna 2003. Almodovarin elokuvat käsittelevät raskaita aiheita, hänen uusin elokuvansa on Iho jossa elän.

Elokuva on hyvin tehty, näyttelijävalinnat ovat mielestäni todella hyviä. Juoni oli taitavaa, se kertoi monen ihmisen tarinan, eikä silti ollut liian sekava. Elokuva liikkui ehkä vähän turhan hitaasti, mutta toisaalta se antoi aikaa miettiä elokuvan sanomaa ja selkeyttää elokuvan sekavaa asetelmaa päässään. Se oli erittäin koskettava ja kaikessa suorasukaisuudessaan siihen oli jätetty tarpeeksi herkkyyttä.

Tästä elokuvasta löysin uuden näkökulmaan apuun. Kun äiti menettää poikansa, hän löytää pojan kirjoittamia muistiinpanoja. Niissä poika kertoo, kuinka paljon toivoisi tietävänsä jotain isästään. Kun poika kuolee, äiti lähtee etsimään pojan isää täyttääkseen poikansa toiveen edes jotenkin. Hän luultavasti potee asiasta syyllisyyttä ja tahtoo asiaa hoitamalla lievittää omaa tuskaansa. Hän siis auttaa itseään. Madridissa hän rupeaa auttamaan nunnaa, Rosea. Sillä hän saa itselleen tavallaan uuden tyttären, sekä aiheen, johon keskittää ajatuksensa. Sekin liittyy mielestäni itsensä auttamiseen. Pojan kuoltua hän myös lahjoittaa pojan sydämen luovutettavaksi. Lisäksi hän seuraa sydämen saajaa nähdäkseen, kuka tämä on. Hän haluaa nähdä, kuinka hänen apunsa on vaikuttanut jonkun elämään. Se, että hän tekee jotain, auttaa jotakuta toista pitämään rakkaansa lähellään, auttaa häntä. Elokuvasta tuli ilmi myös paljon muita auttamisen muotoja, mutta tämä oli mielestäni mielenkiintoisin.

Onko itsensä auttaminen toisten auttamisen varjossa paheksuttavaa?

Eikö kukaan kuule?

Tämä video kannattaa katsoa ennen kirjoituksen lukemista:
Varoitus, se sisältää aika raakaa materiaalia!
http://www.youtube.com/watch?v=10pJI-g0Wio

Videossa on 2-vuotias Yueyue Wang. Hän leikkii kadulla, kun auto ajaa hänen ylitseen kaksi kertaa. 18 ihmistä kulkee hänen ohitseen, mutta vasta 19., roskienkerääjä siirtää hänet sivuun. Lopuksi, n. 10 minuutin kuluttua tapahtuneesta hänen äitinsä löytää hänet ja vie hänet sairaalahoitoon. Pieni Yueyue kuoli saamiinsa vammoihin 21.10.2011.

Heti kun kuulin tästä tapahtuneesta, ajattelin, ettei se voinut olla totta. Se kuulostaa mielestäni niin epäinhimilliseltä.

Kuvittele, että kävelet kadulla. Näet vieressäsi kaksivuotiaan tytön, verisenä. Hänen kätensä sätkivät, kun hän näkee jo toisen auton tulevan häntä kohti. Sinulla on mahdollisuus siirtää tyttö auton tieltä turvaan. Auttaisitko?

Kun tiesin, mitä videossa tulee tapahtumaan, en aluksi uskaltanut edes katsoa videota. Sen katsominen oli todella hankalaa, sillä tytön tilanteeseen eläytyi niin vahvasti.

Kun näin videon ja sen, että ihmiset vain kylmästi ohittivat taaperon, joka kitui heidän vieressään, ensimmäinen ajatukseni oli: Mitä ihmettä noiden ihmisten päässä liikkuu? Missä on empatia?

Suomessa kansalaisvelvollisuutemme on auttaa hädässä olevia. En tiedä kiinalaisten velvollisuuksista, mutta olen aina kuvitellut tämän olevan jokaiselle itsestäänselvyys ihan ilman lakejakin.

·         ”Kiinassa on vaara joutua syylliseksi onnettomuuteen sen joka ensimmäisenä on paikalla auttamassa onnettomuus tilanteessa. Sen vuoksi ihmiset ei uskalla mennä auttamaan!”

– HS:n keskustelupalstalta poimittu kommentti.

Onko pelko syyllisyydestä tai jostain muusta hyväksyttävä este auttamiselle? Mielestäni ei todellakaan!

Yueyuen arvellaan olleen aivokuollut vasta toisen auton yliajon jälkeen. Jos häntä olisi autettu sitä ennen, hänellä voisi olla vielä koko elämä edessään. Hän makasi tuskissaan 10 minuuttia, jonka aikana hänen elinmahdollisuutensa vähenivät olemattomiin. Hän oli vasta kaksi.

Tytön ohitti muun muassa äiti lapsensa kanssa. Hän näki vieressään loukkaantuneen lapsen, eikä edes pysähtynyt. Hän olisi luultavasti tehnyt toisin, jos kyseessä olisi ollut hänen lapsensa. Tai ainakin toivonut, että joku olisi auttanut hänen lastaan.

Media on kiinnittänyt paljon huomiota pienen Yueyuen tapaukseen, mikä on tietenkin todella oikeutettua. Suomessa siitä oli uutisia esim. Helsingin sanomissa ja iltalehdessä sekä netissä. Tapaus on herättänyt paljon paheksuntaa. En netissä mm. keskustelupalstoja selailemalla törmännyt yhteenkään ohikulkijoiden puolesta olevaan kommenttiin. Olen siitä onnellinen. Toivon, että tämän tapauksen jälkeen toisten auttamiseen aletaan kiinnittää paljon huomiota.  On kohtuutonta, että pienen tytön piti kuolla, että inhimillisyytemme heräisi.

R.I.P. little angel!

Jos kukaan ei enää tule

Näin unta, että siirsin jalkani itse.
Unessani hymyilin.
Kerroin heille: Rakastan teitä.

Kun heräsin, olin ilmassa.
Tunnoton, tyhjää.

Minut vietiin suihkuun.
Pestiin, saippuoitiin.
Kuin aikamatka lapsuuteen.
Kun ei vielä itse osannut.

Makasin tunnin, toisen.
Laskin huvikseni sekunteja.
Jos kukaan ei enää koskaan tule?

Joku tuli.
Sumun seasta erotin rakkaat kasvot.
Ei sanoja, ei kosketusta.
Ne lähtivät.

Jos kukaan ei enää tule,
jos laitteeni eivät toimi,
oikosulku, tulipalo.
Mitä silloin teen?

Jos kukaan ei tule,
olen.


Locked-in syndrooma on oireyhtymä, jossa koko keho halvaantuu, yleensä silmäluomien aluetta lukuunottamatta. Tunteet, mieli ja järki eivät muutu.

Auta miestä mäessä

Muista, jos ikinä tarvitset auttavaa kättä, se on kätesi päässä, ja kun kasvat vanhemmaksi, muista, että sinulla on toinenkin käsi: Ensimmäinen on auttamaan itseäsi, ja toinen auttamaan muita.

- Audrey Hepburn 

Auttaminen piristää päivää paljon. Jo pienikin teko. Jos kysyy joltain, mitä kuuluu, ihan vaan koska on vilpittömästi kiinnostunut, niin se saa hyvälle tuulelle. Valitsin tämän sanan, sillä tänä kesänä opin paljon uusista asioista, joita maailmalla tapahtuu, ja tajusin, että monessa tapauksessa ihmisten apu voisi auttaa niin paljon. Joissain tapauksissa myös ihmisten apu on auttanut on jo tehnyt suuresti hyvää. Jos apua ei annettaisi, ihmiset eläisivät täysin yksilöinä ja joutuisivat kohtaamaan kaikki asiat elämässään itse.

En ole itse auttanut ainakaan hyväntekeväisyyden kautta merkittävästi, se ei ole syy miksi valitsin tämän sanan. Halusin vain valita sanan, joka on mielestäni todella merkittävä maailmalle, sillä mielestäni auttaminen on yksi maailman tärkeimmistä asioista. Haluan myös projektini kautta saada tietää enemmän erilaisista tavoista auttaa, ja asioista joita maailmalla tapahtuu. Välillä voisin auttaa paljon enemmän: joskus kotona minulta pyydetään apua ja saatan olla vastahakoinen. Haluan alkaa ajattelemaan avun antoa myös tällaisissa tilanteissa enemmän: Olisiko minun ollut mahdollista tehdä tuo asia?

Hyvän kuvan siitä, kuinka paljon pienikin apu maailmalle voi auttaa, saa esimerkiksi erilaisista hyväntekeväisyyslahjoituksista. Unicefin lahjoituksella jo 19 eurolla saa 500 annosta jäykkäkouristusrokotetta lapsille ja odottaville äideille kehitysmaissa. Se saattaa olla 500 pelastettua ihmistä. Maailmassa on satoja erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, joita voi auttaa lukuisin eri tavoin.

Niin kuin Audrey Hepburnin mietelauseessa sanotaan, ei kuulu auttaa pelkästään muita, vaan myös itseään. Tämän ei ole tarkoitus olla itsekästä, vaan itsensä ja oman etunsa ajattelemista terveissä rajoissa.

Pitää muistaa, että avun antamisen ei tarvitse aina olla suuri ele, hyväntekeväisyyteen yms.. Jos vaikka soitat mummollesi tänään, ja kysyt tarvitseeko hän apua jossain, hän varmaan ilahtuu siitä suuresti!

Kuva: weheartit