Näin unta, että siirsin jalkani itse.
Unessani hymyilin.
Kerroin heille: Rakastan teitä.
Kun heräsin, olin ilmassa.
Tunnoton, tyhjää.
Minut vietiin suihkuun.
Pestiin, saippuoitiin.
Kuin aikamatka lapsuuteen.
Kun ei vielä itse osannut.
Makasin tunnin, toisen.
Laskin huvikseni sekunteja.
Jos kukaan ei enää koskaan tule?
Joku tuli.
Sumun seasta erotin rakkaat kasvot.
Ei sanoja, ei kosketusta.
Ne lähtivät.
Jos kukaan ei enää tule,
jos laitteeni eivät toimi,
oikosulku, tulipalo.
Mitä silloin teen?
Jos kukaan ei tule,
olen.
Locked-in syndrooma on oireyhtymä, jossa koko keho halvaantuu, yleensä silmäluomien aluetta lukuunottamatta. Tunteet, mieli ja järki eivät muutu.
Ihan superhyvä runo! Toi viimeinen säe jotenkin tekee tästä tosi moniulotteisen ja sitoo kaikki palaset tohon viimeiseen sanaan :)
VastaaPoistaTosi traaginen runo ); mut erttäin hyvä! Ja viisastuin: en nimittäin ole aiemmin kuullut kuseisestä syndroomasta. Mutta keep up the good work :)!
VastaaPoista:( surullinen ja koskettava , ja hyvä lopetus ! miks näin tän vasta nytten ? D:
VastaaPoista